Vieraskynäkirjoitus Turun Sanomissa 13.92009
VEROPARATIISI VAI REILU JA REHELLINEN TOIMINTA

Vuonna 2008 lauennutta finanssikriisiä selittävät osaltaan veroparatiisit. Poliitikot ja pankkiirit keksivät ne jo viime vuosisadan alkupuolella. Vasta kun niitä oli 70, tajuttiin, että ne rapauttavat yrittäjämoraalin.
     Tämä oivallettiin myös teollistuneiden maiden järjestössä OECD:ssa. Se käynnisti hankkeen veroparatiisien toiminnan suitsimiseksi. Hanke eteni jo lupaavasti, kunnes George W. Bushin hallinto pysäytti sen etenemisen 10.5.2001.
     Finanssikriisi herätti Ranskan presidentin ja Yhdysvaltain uuden presidentin käynnistämään prosessin uudestaan. Elokuussa 2009 kaikki OECD:n jäsenmaat olivat hyväksyneet tietojenvaihdon periaatteet veronkierron estämiseksi.
    Hyväksyjien joukossa on yllättäen Suomi, jonka valtiovarainministeriö ajaa maatamme uudeksi veroparatiisiksi. Sen rahoitusmarkkinaosasto hamuaa mm. niitä pimeitä rahoja, jotka pakenevat Sveitsin veroparatiisipankeista Ranskan ja Yhdysvaltain murtaessa niiden pankkisalaisuutta.
   Sveitsiläisen UBS -pankin talousvaikeudet tarjosivat tähän mahdollisuuden. Ensin Yhdysvallat sai siltä tuhansien veronkiertäjien nimet ja vastikään Ranska sai kolmelta sveitsiläispankilta yhteensä noin 3000 nimen listan.
    Tuoreessa tapauksessa on kysymys kolmesta miljardista eurosta veronkiertorahaa. Keskimääräinen talletus on vain miljoona euroa, joten suuret kalat uivat vielä piilossa. Heitä suomalaispankin minulle ilmoittaman mukaan halutaan siirtämään rahojaan anonyymeinä toimijoina täkäläiseen sijoitusrahastoon. Sellainen edellyttäisi lainmuutosta.
     Italia keräsi vuosia sitten kahden ja neljän prosentin sakkomaksuilla miljardeja euroja pimeää rahaa. Saksa yritti samaa, mutta rahat karkasivatkin Itävallan tiukan pankkisalaisuuden taakse.
     OECD:n pitäisi saada nyt Sveitsin ja Itävallan ohella Luxemburg ja Belgia kuriin. Ehkä valtioiden vetäytyminen pois veroparatiisipankkien omistajuudesta edesauttaa pankkisalaisuuden purkamista. Liechtenstein, Monaco, Andorra, Macao, Hong Kong ja Singapore ovat kuulemma jo ottaneet askeleita rehellisen toiminnan suuntaan.
     Harmaa- ja mustatalous eli pimeän rahan järjestelmä parantaa epärehellisten kilpailukykyä suhteessa rehellisten toimijoiden mahdollisuuksiin. Rahoitusmarkkina-ala itse on tietenkin parhaiten selvillä epärehellisen toiminnan volyymistä ja tavoista.
    Pankit ovatkin ottaneet mallia pimeästä rahamaailmasta. Tähän saakka ne ovat määränneet palkkatasonsa, ml bonuspalkkioiden tason. Yhdysvaltalaisessa pankissa toimitusjohtaja on saattanut ansaita yli 400 kertaa enemmän kuin sen pankkivirkailija.
     Finanssikriisi paljasti rahoitusmaailmaan pesiytyneen mädännäisyyden ja luottamuspulan, mutta se söi samalla itseltään moraalisen itsemääräämisoikeuden. Kun yhteiskunnat ryhtyivät massiivisella tuella tukemaan pankkeja, niille normaalin ajattelun mukaan tuli velvollisuus estää tukirahojen käyttö johtajiensa kokonaisansioiden nousuun. Palkkojahan olisi pitänyt alentaa, kun johtajat olivat ottaneet kohtuuttomia riskejä.
    Pankkisalaisuuden murtaminenkin on vasta alkutekijöissään, mutta huipputasolla ajetaan jo todella merkittäviä muutoksia rahavirtoihin. Uuden reservivaluutan, eräänlaisen maailmanvaluutan, tarve on ilmeinen. Ainakin pitäisi saada aikaan Tobinin eli valuutanvaihtovero.
                                                                                                                   Erkki Pulliainen     
Takaisin