|
Erkki Pulliainen
Lehman Brothers -investointipankki jäi historiaan, ei ansioitumisesta yhteiskuntien kehittäjänä vaan finanssikriisin puhkeamisen ikonina 15.9.2008. Kuplan puhjettua sen sisältä paljastui
pitkään rehottanut, kohtalokas ryöstötalous. Sellainen tarjoaa aina opportunisteille iskun paikan. Niin nytkin.
Aloitetaan kuitenkin hyvällä uutisella. OECD on saanut Yhdysvaltain ja Ranskan
tuella vihdoinkin tuloksia veroparatiisipankkien tiukan pankkisalaisuuden murtamisessa. Finanssikriisi ajoi veronkiertorahojen kätkijäpankkeja siinä määrin ahtaalle, että valtiovarainministerit
ovat päässeet kiristämään niiltä veronkiertäjiksi epäiltyjen henkilötietoja.
Veropakolaisten kannattaa huolestua. USA:n hallinto sai sveitsiläiseltä UBS-pankilta 4 450 maansa
kansalaisen tilitiedot, Ranska kolmelta niin ikään sveitsiläispankilta 3 000 veronkierrosta epäillyn tiedot. Yksistään UBS-pankista uskotaan löytyvän kaikkiaan noin 20 miljardin dollarin
edestä jenkkien tallentamia veronkiertorahoja. Isot talletukset ovat vielä kätkössä.
Liechtensteinin varoparatiisi
Liechtenstein on mielenkiintoinen veroparatiisi. Se on nimittäin ryhtynyt asteittain korjaamaan mainettaan; se ei enää vuoden 2015 jälkeen ota lupauksensa mukaan
vastaan brittiveronkiertäjien talletuksia. Armelias sopimus sallii vilpillisesti toimineiden tunnustaa Britannian veroviranomaisille veronkiertonsa ilman sakkoseuraamuksia. Italia toimi aikanaan
samalla tavoin kahden ja neljän prosentin sakkomaksuilla.
Suomen korkeimmalla verohallinnolla on tiettävästi holvissaan henkilötietoja suomalaisista veronkiertäjistä, jotka ovat tallentaneet
pimeitä rahojaan muun muassa LGT-pankkiin Liechtensteiniin. Voidaan perustellusti kysyä, miksi tietoja pidetään kassaholvissa.
Tilanne on siinä katsannossa looginen, että
valtiovarainministeriö haluaa tehdä Suomesta veroparatiisin samaan aikaan kun muualla maailmassa tästä moraalia rapauttavasta toimintatavasta ollaan luopumassa. Hallitus ajaa jopa
veroparatiisitoimintaa helpottavaa, anonymiteettiin perustuvaa muutosta sijoitusrahastolakiin.
Suomen valtiovarainministeriötä ei hetkauta se, että maailmalla pelurit heiluttavat jo
hallituksia. Amerikkalaismallinen ryöstö jatkuu. Moskovassa ollaan huolissaan, että pimeän rahan pelurit tuhoavat sen pörssin napsimalla pikavoittoja nopeilla pörssikurssien heilahteluilla.
Venäjän hallinto on päättänyt ryhtyä vastaiskuun.
Yhdysvalloissa presidentti Barack Obama on huolissaan laajan julkisen tuomion saaneiden rahanansaitsemiskeinojen pikaisesta paluusta
sikäläiseen yhteiskuntaan. Wall Street sai juuri kuulla kunniansa. Finanssikriisin laukeamisestahan on kulunut vasta yksi vuosi.
Suomalainen pörssimaailma ei ansaitse edellisiä parempaa
arvolausetta. Helsingin hintaindeksin muutos on ollut irtisanomis- ja lomautusaallon keskellä kuudessa kuukaudessa 47,63 prosenttia ylöspäin.
Harmaa talous kasvanut
Hintaindeksinmuutos kertoo ainakin kahdesta ilmiöstä. 1970-luvulta lähtien myllyään pyörittäneet harmaa ja musta talous ovat ehtineet kasvattaa pimeää pääomamassaa
merkittävästi. Niiden toimijoilla on riskivaraa, kun taas reilun pelin sijoittajille on vain kehittynyt äärimmilleen viety optimismi ja opportunismi. Lopputulos tulee yhtä lailla esiin
järjettömyytenä.
Villissä Lännessä pankkiirit ovat tietenkin vuoden aikana korottaneet palkkioitaan. He saattavat nostaa yli 400 kertaa suurempia vuosiansioita kuin alaisensa. Mitä suurempia ja älyttömämpiä
riskejä he ottavat, sitä suurempi on palkkio. Järkyttävää! Sen sijaan, että monet pankkiirit ovat keskittyneet omien etuisuuksiensa parantamiseen, heidän olisi pitänyt joukolla keskittyä
luomaan euriborien kaltaisten instrumenttien sijaan pankkien välisten sijoitustodistuksien riskilisäjärjestelmiä. Yksinkertaisesti ilmaistuna tarvitaan kuluttajien ja veronmaksajien suojelua eli
lisää säätelyä ja valvontaa finanssimaailmaan. Finanssitavaratalot ovat nyt valtavia riskikeskittymiä.
Kysymys on luottamuksen palauttamisesta. Luottamus on voinut mennä myös kansallisvaltion omaan valuuttaan. Selvin tuore häviäjä on Islannin kruunu. Islanti etsii nyt ulospääsyä
rahoitusjärjestelmä- ja talouskriisistään EU:n jäsenyyden ja mahdollisesti Euroopan talous- ja rahaliiton jäsenyyden kautta.
Turbulenssi on tarjonnut Kiinalle toiminnan paikan. Se on
pitkään pönkittänyt Yhdysvaltoja sen talouden häkellyttävän suuressa kaksoisvajeessa. Mielenkiintoinen muutos on kuitenkin tapahtumassa. Kiina ei vain osta yhdysvaltalaisia arvopapereita, vaan
laskee liikkeelle omia yuan-määräisiä joukko-velkakirjalainoja. Kysymys on ilmiselvästi pikemminkin voimannäytöstä ja testaamisesta kuin rahoituksen tarpeesta.
Kiinalla suuria manöövereita
Kiina tekee muutoinkin suuria poliittisia manööverejä maapallolla. Etelä-Korean tavoin se hankkii köyhistä kehitysmaista sekä uusiutumattomien että uusiutuvien luonnonvarojen käyttöoikeuksia
tuloksella, että hyöty tulee ostohinnan käteisellä maksun jälkeen kiinalaisille itselleen. Viljelysmaan kysymyksessä ollessa menetys voi olla siirtomaalle kohtalokas.
Kysymys on
uuskolonialismista, siirtomaavallan paluusta sen karuimmassa muodossa. Tämä ei voi johtaa muuhun kuin aseellisiin konflikteihin ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa.
Kiina on ottamassa myös
määrätietoisia askeleita maailmanvaluutan suuntaan, kun uusi reservivaluutta on ilmiselvästi yleisessä etsinnässä. Ensin sen keskuspankin pääjohtaja teki maailmanvaluutasta aloitteen. Sitten
Kiina värväsi BIRK-maiden koalition avulla Brasilian, Intian ja Venäjän hankkeen taakse ja nyt se siis testaa omaa valuuttaansa reservivaluuttakatsannossa.
Nyt kannattaa läntisessä maailmassa terästäytyä.
Omassa piirissä tulevaisuus on pakko ottaa reilun ja rehellisen toiminnan harjoittajien haltuun, muutoin on käyvä kehnosti.
|
