|
Kolumni Warkauden Lehdessä 7.10.2009 KIINA KÄYTTÄÄ FINANSSIKRIISIÄ SUURIIN OPERAATIOIHIN
Lehman Brothers -investointipankki jäi historiaan, ei ansioitumisesta yhteiskuntien kehittäjänä vaan finanssikriisin
puhkeamisen ikonina 15.9.2008. Kuplan puhjettua sen sisältä paljastui pitkään rehottanut, kohtalokas ryöstötalous. Sellainen tarjoaa aina opportunisteille iskun paikan. Niin nytkin. Aloitetaan
kuitenkin hyvällä uutisella. OECD on saanut Yhdysvaltain ja Ranskan tuella vihdoinkin tuloksia veroparatiisipankkien tiukan pankkisalaisuuden murtamisessa. Finanssikriisi ajoi veronkiertorahojen kätkijäpankkeja siinä määrin
ahtaalle, että valtiovarainministerit ovat päässeet kiristämään niiltä veronkiertäjiksi epäiltyjen henkilötietoja. Veropakolaisten kannattaa huolestua. USA:n hallinto sai sveitsiläiseltä UBS-pankilta 4 450
maansa kansalaisen tilitiedot, Ranska kolmelta niin ikään sveitsiläispankilta 3 000 veronkierrosta epäillyn tiedot. Yksistään UBS-pankista uskotaan löytyvän kaikkiaan noin 20 miljardin dollarin edestä jenkkien tallentamia
veronkiertorahoja. Isot talletukset ovat vielä kätkössä. Liechtenstein on mielenkiintoinen veroparatiisi. Se on nimittäin ryhtynyt asteittain korjaamaan mainettaan; se ei enää vuoden 2015 jälkeen ota
lupauksensa mukaan vastaan brittiveronkiertäjien talletuksia. Armelias sopimus sallii vilpillisesti toimineiden tunnustaa Britannian veroviranomaisille veronkiertonsa ilman sakkoseuraamuksia. Italia toimi aikanaan samalla
tavoin kahden ja neljän prosentin sakkomaksuilla. Suomen korkeimmalla verohallinnolla on tiettävästi holvissaan henkilötietoja suomalaisista veronkiertäjistä, jotka ovat tallentaneet pimeitä rahojaan
mm. LGT -pankkiin Liechtensteiniin. Voidaan perustellusti kysyä, miksi tietoja pidetään kassaholvissa. Tilanne on siinä katsannossa looginen, että valtiovarainministeriö haluaa tehdä Suomesta
veroparatiisin samaan aikaan kun muualla maailmassa tästä moraalia rapauttavasta toimintatavasta ollaan luopumassa. Hallitus ajaa jopa veroparatiisitoimintaa helpottavaa, anonymiteettiin perustuvaa muutosta
sijoitusrahastolakiin. Suomen valtiovarainministeriötä ei hetkauta se, että maailmalla pelurit heiluttavat jo hallituksia. Amerikkalaismallinen ryöstö jatkuu. Moskovassa ollaan huolissaan, että
pimeänrahan pelurit tuhoavat sen pörssin napsimalla pikavoittoja nopeilla pörssikurssien heilahteluilla. Venäjän hallinto on päättänyt ryhtyä vastaiskuun. Yhdysvalloissa presidentti Obama on huolissaan
laajan julkisen tuomion saaneiden rahanansaitsemiskeinojen pikaisesta paluusta sikäläiseen yhteiskuntaan. Wall Street sai juuri kuulla kunniansa. Finanssikriisin laukeamisestahan on kulunut vasta yksi vuosi.
Suomalainen pörssimaailma ei ansaitse edellisiä parempaa arvolausetta. Helsingin hintaindeksin muutos on ollut irtisanomis- ja lomautusaallon keskellä kuudessa kuukaudessa 47,63 prosenttia
ylöspäin. Hintaindeksinmuutos kertoo ainakin kahdesta ilmiöstä. 1970-luvulta lähtien myllyään pyörittäneet harmaa- ja mustatalous ovat ehtineet kasvattaa pimeää pääomamassaa merkittävästi. Niiden
toimijoilla on riskivaraa, kun taas reilun pelin sijoittajille on vain kehittynyt äärimmilleen viety optimismi ja opportunismi. Lopputulos tulee yhtä lailla esiin järjettömyytenä.
Villissä Lännessä pankkiirit ovat tietenkin vuoden aikana korottaneet palkkioitaan. He saattavat nostaa yli 400 kertaa suurempia vuosiansioita kuin alaisensa. Mitä suurempia ja älyttömämpiä riskejä he ottavat, sitä suurempi on
palkkio. Järkyttävää! Sen sijaan, että monet pankkiirit ovat keskittyneet omien etuisuuksiensa parantamiseen, heidän olisi pitänyt joukolla keskittyä luomaan euriborien kaltaisten
instrumenttien sijaan pankkien välisten sijoitustodistuksien riskilisäjärjestelmiä. Yksinkertaisesti ilmaistuna tarvitaan kuluttajien ja veronmaksajien suojelua eli lisää säätelyä ja valvontaa finanssimaailmaan.
Finanssitavaratalot ovat nyt valtavia riskikeskittymiä. Kysymys on luottamuksen palauttamisesta. Luottamus on voinut mennä myös kansallisvaltion omaan valuuttaan. Selvin tuore
häviäjä on Islannin kruunu. Islanti etsii nyt ulospääsyä rahoitusjärjestelmä- ja talouskriisistään EU:n jäsenyyden ja mahdollisesti Euroopan talous- ja rahaliiton jäsenyyden kautta.
Turbulenssi on tarjonnut Kiinalle toiminnan paikan. Se on pitkään pönkittänyt Yhdysvaltoja sen talouden häkellyttävän suuressa kaksoisvajeessa. Mielenkiintoinen muutos on
kuitenkin tapahtumassa. Kiina ei vain osta yhdysvaltalaisia arvopapereita, vaan laskee liikkeelle omia yuan-määräisiä joukkovelkakirjalainoja. Kysymys on ilmiselvästi pikemminkin voimannäytöstä ja testaamisesta kuin rahoituksen
tarpeesta. Kiina tekee muutoinkin suuria poliittisia manööverejä maapallolla. Etelä-Korean tavoin se hankkii köyhistä kehitysmaista sekä uusiutumattomien että uusiutuvien
luonnonvarojen käyttöoikeuksia tuloksella, että hyöty tulee ostohinnan käteisellä maksun jälkeen kiinalaisille itselleen. Viljelysmaan kysymyksessä ollessa menetys voi olla siirtomaalle kohtalokas.
Kysymys on uuskolonialismista, siirtomaavallan paluusta sen karuimmassa muodossa. Tämä ei voi johtaa muuhun kuin aseellisiin konflikteihin ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa.
Kiina on ottamassa myös määrätietoisia askeleita maailmanvaluutan suuntaan, kun uusi reservivaluutta on ilmiselvästi yleisessä etsinnässä. Ensin sen keskuspankin pääjohtaja teki
maailmanvaluutasta aloitteen. Sitten Kiina värväsi BIRK-maiden koalition avulla Brasilian, Intian ja Venäjän hankkeen taakse ja nyt se siis testaa omaa valuuttaansa reservivaluuttakatsannossa.
Nyt kannattaa läntisessä maailmassa terästäytyä. Omassa piirissä tulevaisuus on pakko ottaa reilun ja rehellisen toiminnan harjoittajien haltuun muutoin on käyvä kehnosti.
Erkki Pulliainen
Takaisin
|