Puhe ”Rakkaudesta Iijokeen” -juhlassa Pudasjärvellä 11.12.2009

Arvoisa juhlaväki, rakkaat ystävät!
Olen ollut puolen vuosisadan aikana monessa riennossa mukana. Yhteistä näille puuhille on ollut taistelu milloin minkin arvokkaana pitämäni asian puolesta. Yhteispeli on tuottanut – luonnollisesti – vaihtelevia tuloksia. On joutunut nielemään tappion katkeraa kalkkia, mutta sellaisen jälkeen voitot, pienetkin, ovat mahdollistaneet aidon tyydytyksen tunteen kokemisen. Jotkin voitot ylittävät kuitenkin elämyksinä muut. Yhtä sellaista olemme nyt juhlistamassa, te ystävät Iijoen tuntumassa, minä aiemmin sopimani mukaisesti Oulussa tietokirjailijoiden tilaisuudessa.
       Rakkaudesta Iijokeen -juhla ajoittuu häkellyttävään ajankohtaan. Iijoen keski- ja yläjuoksut eivät virtaisi nyt vapaana, jollei niitä olisi suojeltu Koskiensuojelulailla. Nykyisenlaista Koskiensuojelulakia ei olisi olemassa, jollei olisi jo tuolloin ollut lain valmistellutta ympäristöministeriötä ja vuonna 1983 valittu eduskunta olisi valiokunnan mietintöä tiukan äänestyksen tuloksena hyväksynyt. Lämpimät ajatuksemme ensimmäiselle ympäristöministerille Matti Ahteelle, Koskiensuojelulain ja ympäristöministeriön yhdelle luojista ja nykyiselle puolustajalle, ja Siuruan ja Kollajan allashankkeiden vaikutusvaltaiselle vastustajalle.
        Miksi joudumme eräällä tavoin korostetusti nyt toteamaan ”ympäristöministeriön puolustajalle”? Eikö tämä ole liioittelua? Valitettavasti todellakaan ei. Samat tahot, jotka vastustivat Koskiensuojelulakia vuoden 1987 alun äänestyksessä, vaativat nyt lain kumoamista, jotta Kollajan altaan rakentaminen mahdollistuisi noin vain. Samalla vesilakikin pitäisi säätää heidän mielestään kevennettynä versiona. Eikä tässä kaikki, ympäristöministeriökin pitäisi lakkauttaa puolentoista vuoden päästä. Tämän totesi keskustan edustaja Antti Rantakangas selväsanaisesti puheessaan eduskunnassa ja tunnusti samalla, että eduskunnan juuri hyväksymä valtion aluehallintouudistus on ollut tämän lakkautuksen valmistelua. Muodonko vuoksi, toivottavasti kuitenkaan ei, nykyinen ympäristöministeri ilmoitti seuraavalla viikolla vastustavansa nykyisen työpaikkansa lakkauttamista.

        Hyvät Iijokeen ihastuneet ja rakastuneet ystävät!

        Taistelu näyttää valitettavasti jatkuvan kaikilla rintamilla. Kuuluisa Birgerkin näyttää heränneen ja siirtyneen läppärin ääreen, mikäli Virtaviesti -lehteä on uskominen. Hänen on hyvä muistaa, että mahdollisia tulevia taisteluja silmällä pitäen rintamalinjan tällä puolella on Suomen upein, henkisesti ja tiedollisesti valveutunein kaaderi. On ollut huikeaa kokea, kuinka Iijoen rantamaisemat ovat tuottaneet näillä, jälleen kerran koetelluilla valmiuksilla varustettua väkeä, jota tiedon ja taidon rinnalla luonnehtii myös murtumaton sitkeys. Miljoonilla euroilla palkattu Rambol -yhtiö on osoittautunut kevyeksi porukaksi Vapaan Iijoen kansanliikkeen taistelijoiden rinnalla. Olen äärimmäisen otettu siitä, että minut on 1980-luvulta lähtien hyväksytty jälkimmäisten eli teidän arvokkaaseen joukkoon tilapäispuuhastelijaksi.
         Pohjolan Voiman ja sen vesivoiman johtajille ei näytä vieläkään uponneen ajatteluelimiin, mikä on alkuperäisen luonnon suojelun johtoajatus. He puhuvat ja kirjoittavat ”parhaan mahdollisen ratkaisun” etsimisestä. Hyvät Herrat, ”paras mahdollinen suojeluratkaisu” on sellainen, joka säilyttää suojelukohteen ihmisen tärvelemättömänä. Ympäristöviranomaisen tehtävänä tietenkin on vaalia tätä ehdottomuutta. Varsin kiusallista on, että PVOn johtajien rinnalla pihalla näissä asioissa näyttää olevan Pudasjärven kaupunginhallituksen nykyinen puheenjohtajakin. Valistustyötä tarvitaan laajemminkin.

        Rakkaat Vapaan Iijoen ystävät!

       Aineistoa yhteisen taistelumme kirjaan kerätessäni ja tekstejä kirjoittaessani kunnioitukseni vain vahvistui niiden ihmisten vuosisatojen aikana tekemää työtä kohtaan, jotka pioneereina ovat jokirannat asuttaneet, luonnonsuojelullisesti nyt arvokkaita tulvaniittyjä viljelleet ja joesta särpimenjatkoa pyytäneet. Silmiä hivelevät rantamaisemathan ovat minulle tulleet tutuiksi veneestä katsottuina, upeat ihmiset taas veneissä soudun aikana ja pippaloissa rantautumisten aikana. Olen tästä kaikesta kokemastani syvästi kiitollinen.
          Pitäisikö taisteluorganisaatio sitten purkaa? Sitä pitää ruokkia sen levossa ollessa mutta sille pitää kuiskata, että sitä saatetaan vielä tarvita. Hyvin ratkaisevaa on, millaisen kokoonpanon puolentoista vuoden kuluttua valittava eduskunta ja hallitus saavat. Revanssi on estettävä.
         Lopuksi hiljennyn muistelemaan niitä Vapaan Iijoen taistelijoita, jotka ovat poistuneet ajasta ikuisuuteen taistelun aikana. Pirkko ja Erkki Isomursu, Jaakko Kaukko ja monet muut ovat mielessäni.    
         Kaikkea hyvää itse kullekin Vapaan Iijoen ystävälle! Ikuisesti virratkoon Vapaa Iijoki!
                                                                                                                      Erkki Pulliainen
       
Takaisin