UUSI FINANSSIVALVONTA ARMOTTOMASTI MYÖHÄSSÄ (?)

 Euroopan unionin valtiovarainministerit pääsivät vihdoinkin joulukuun alussa yhteisymmärrykseen pankkien ja muiden finanssilaitosten valvonnasta. Tähän tarvittiin finanssikriisin puhkeamisesta reilu 13 kuukautta, eikä tulos ole silti kovin kaksinen.
      EU saa mm. kolme uutta virastoa. Lontoosta, Pariisista ja Frankfurtista käsin ryhdytään valvomaan pankkeja, vakuutuslaitoksia ja arvopaperikauppaa. Laintulkintojen pitäisi nyt yhdenmukaistua, eri asia on kuinka paljon turvaavaa sääntelyä pystytään saamaan aikaan itse lainsäädännöllä.
      EU hoitaisi oman osuutensa asetuksilla, joiden turvin uudet virastot voisivat puuttua kansallisten finanssivalvojien toimintaan.
      Lissabonin sopimuksenkin mukaan ministerineuvoston päätös menee vielä Euroopan parlamentin käsiteltäväksi ja tietenkin hyväksymistoiveella. Sieltä kuului oitis mutinaa. Euroedustajien mielestä tulos on todella vaatimaton alkuperäiseen, finanssimarkkinoiden nykyilmiöihin suhteutettuun vaatimustasoon nähden.
       Kuvaavaa finanssimaailman turbulenttisille kuvioille on, että heti ministerien saavuttaman yhteisymmärryksen jälkeen paljastui uusi kupla, jota voidaan perustellusti kutsua ”Dubain syndroomaksi”.
      Rahoittajat olivat syytäneet kymmeniä miljardeja euroja käsittämättömään turhuuden tyyssijaan.      Tutkiva journalismi on saanut selville, että rahoittajatahoilla oli mennyt sekaisin mm. valtio-organisaatio, Dubai, ja huvittelubisnesorganisaatio, Dubai World. Sekaannus oli tapahtunut jopa Brittein saarten suurissa RBS ja HSBC -pankeissa.
        Kuinka tällainen on ylipäätään mahdollista? John Maynard Keynes oli aikanaan ilmeisen oikeassa maailmanvaluuttaa, dinaria, ehdottaessaan siinä, että sellaisen arvonmääritys olisi kytkettävä käytettävissä oleviin luonnonvaroihin.
        Nyt Arabian niemimaan öljyvarannot olivat nimittäin sekaannuksen ilmeinen lähde. Luototushuuma tukeutui tietoon öljyvarannoista, mutta pahaksi onneksi harhaisesti. Dubain alueella niitä on enää vähän jäljellä, suuremmat sen ulkopuolella mm. Abu Dhabissa, sekin yksi arabiemiraateista.    
      Finanssikriisi siis jatkuu ja tuottaa uusia, kymmenien ja satojen miljardien eurojen turbulensseja. Globaali massiivinen setelirahoituselvytys on johtanut tilanteeseen, jossa ei näytetä uskallettavan tehdä todellisia rakenteellisia uudistuksia.
     Talletus- ja investointipankit olisi heti kriisin lauettua pitänyt erottaa toisistaan. Näin ei tehty. Finanssitavaratalokonsepti olisi pitänyt riskikeskittymänä lähtökohtaisesti hylätä. Nyt pankeille on tarjottu kilpailukenttiä, joissa riskinotot tuottavat uusia jättiluokan keskittymiä. Jos ja kun pankkituella vastikään pelastetut pankit ajautuvat tämän prosessin tuloksena esimerkiksi velkasaneeraukseen, pelättävissä on, että veronmaksajien velkaelvytystuet haihtuvat noin vain.
    Dubain syndrooman synnyttämän laskun yhdeksi merkittäväksi maksajaksi kanavoituu kerrotun mukaan mm. brittiläinen keskiluokkaan lukeutuva veronmaksaja. Vastaavasti Yhdysvalloissa pankkielvytysmiljardien maksajaksi on valittu sikäläinen keskiluokka. 
     Elvytystarkoituksessa markkinoille lasketut dollarit, eurot, jenit ja yuanit ovat osaltaan pitäneet liikevaihtoa yllä. Tämä on saattanut vaikuttaa siihen, että maailman pörssit ovat käyttäytyneet finanssi- ja talouskriisitilanteeseen nähden todella opportunistisesti; kirjatulla pörssikurssien nousulla ei ole ollut mitään älyllistä perustetta. Niiden kolistellen alastuloa voidaan perustellusti odottaa. Euroopan unionin uusilla arvopaperimarkkinavalvojilla riittää seurattavaa.
       Kun rahoitusmaailmassa kukaan tai mikään ei uskalla ryhtyä mihinkään todella merkittävään uudistukseen, rahan kanssa tekemisiin joutuvien varteenotettavien tahojen avaukset ovat maailmanluokan uutisia. Ennen talousministerien joulukuun alun kontrahtia Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) toimitusjohtaja Dominique Strauss-Kahn ehdotti 17.11.2009 uutta maailmanlaajuista rahayksikköä, jonka pohjana voisi olla IMF:n käyttämä laskennallinen SDR-tilivaluutta.
       Britannian pääministeri Gordon Brown on puolestaan kehottanut harkitsemaan maailmanlaajuisille rahavirroille asetettavaa (Tobinin) veroa. Sellaisen hän nyt uskoo hillitsevän valuuttakeinottelua, joka on nykysotkuissa oma lukunsa. Brown on aiemmin vastustanut sääntelyn kiristämistä, joten uusi globaali todellisuus on pakottanut linjanmuutokseen.
       Bisnesmaailman reaktio edellä mainituille kaavailuille on muuttumaton: valuuttakaupalle asetettava vero vyöryisi asiakkaiden maksettavaksi. Tietenkin, mutta rahoitusmaailman tuottama finanssikriisi seuraamuksineen on jo vyörynyt vähäisimpiäkin palkkatuloja ansaitsevien, täysin osattomien veronmaksajien maksettavaksi.
       Näiden ehdotusten varteenotettavuutta lisää se, että samalla kun rahoitusmaailman perusongelmat pysyvät, veroparatiisirintamalla tapahtuu, valitettavasti vaan väärään suuntaan. Presidentti Nicolas Sarkozyn ja talous- ja valtiovarainministereiden lupaukset lopettaa veroparatiisien käyttäminen veronkierron apuvälineinä ovat osoittautumassa katteettomiksi.  
       OECD rakensi - Suomen aktiivisella tuella - porsaanreiän veroparatiisien pääsemiseksi näppärästi huonosta maineesta kielivältä harmaalta listalta. Sopimuskäytännön mukaan tarvitaan verorikosepäily, jotta saa veroparatiisista oman maansa kansalaisten tilitiedot. Veroparatiisien lukumääräkin on nousussa, eikä laskussa, kuten pitäisi olla. Tiukka pankkisalaisuus siis elää ja voi valitettavan hyvin.     
       Tällä voi olla dramaattiset seuraukset, kun otetaan huomioon esimerkiksi islamilaisen pankkitoiminnan 10 -15 prosentin vuotuinen kasvu, sen suurta vaikuttavuutta omaavat erikoisuudet ja muslimimaiden merkitys energia- ja raaka-ainekaupassa.
       Eräät veronmaksua vieroksuvat suomalaiset ministeriö- ja sijoittajatahot ovat pyrkineet lähestymään islamilaista käytäntöä kehittelemällä Suomen olosuhteisiin räätälöityjä, anonymiteettiin perustuvia rahavirtajärjestelmiä. Hallintarekisteri tarjoaa tähän jo nyt kiusallisen hyvän mahdollisuuden.
        Rahoitusmaailman meneillään oleva globaali turbulenssi luo kasvavaa kysyntää joka suhteessa eettisesti hyväksyttäville erikoispankeille.
        Valtiovarainministereiden sopimassa valvontamallissa suuria kansainvälisesti toimivia pankkeja valvoo erityinen kollegio, Suomessa tuttujen Nordean ja Sammon puuhia tarkkailisivat yhteiset pohjoismaiset valvojat.
        Supermakrotason ongelmien seuraaja olisi puolestaan järjestelmäriskikomitea. Sen tarkkailuun piiriin kuuluisivat jo koetun perusteella mm. valtioiden ylivelkaantumiset ja asuntokuplien uusiutumiset.
         Näemme pian, ollaanko jo armottomasti myöhässä.
                                                                                                                Erkki Pulliainen
 
 

 Takaisin