|
Kolumni Oulu-lehdessä 8.2.2010 JOHTAJAT JODLAAVAT!
Neljännes vuosisata oululaista kunnallispolitiikkaa on pulkassa. Plussaa vai miinusta? Johtopäätöksiä voi poimia seuraavasta tekstistä.
Kaksi vuotta kaupunginhallituksessa (1985-87) olivat todellinen sietokoe. Yliopiston professorille ja dekaanille, ”kirjavaksi” tuolloin kutsutulle, osoitettiin selvästi, että täällä et ole mitään. Olimme
vaa´ankieliasemassa, joten meidän kanssamme oli kuitenkin pakko neuvotella. Ensimmäisen valtuustokauden aikana teimme lehmänkauppoja. Oulu sai mm. kierrätyskeskuksen. Nyt kierrätyskäytäntöä runnotaan
jätteenpolttolaitoksella rankimman jälkeen. Olemme palaamassa kertakäyttöyhteiskuntaan, joka polttaa kaiken mikä palaa. Surullista! Pikisaaren taiteilijayhdyskuntaa ryhdyttiin kohtelemaan arvokkuudella,
mistä siitäkään ei nyt ole mitään jäljellä, tuoreeltaan lähes deflaatio-oloissa nostetaan yli 200 eurolla kk-vuokria. Kaupungin virkamiehistöllä ei ole tolkkua. Laitoin juuri juristin tutkimaan tapausta.
Aiemmin oli siis monissa asioissa paremmin kuin nyt, edellä vain muutama esimerkki. Kouluverkkoasiaa on vatvottu lähes joka vuosi. Lupauksien rikkomisessa kirjataan toistuvasti uusia
ennätyksiä. Tällaisia asioita ei osata vieläkään tarkastella kaupunkiyhteisön yhteisenä hyvinvointiasiana. Mitä järkeä on esimerkiksi siinä, että koulukkaat ajetaan käyttökelpoisista tiloista, jotka jäävät käyttämättömiksi?!
Kuitenkin Oulussa myös hyvin monet asiat ovat paremmin kuin muualla Suomessa. Tätä kautta kuljetaan Kuntaliiton ja valtionhallinnon johtaville paikoille. Ajatus ei kuitenkaan liene se, että jos on
pärjännyt jollain lailla Oulussa, niin jo pärjää muuallakin. Käytännössä Oulun kh:n jäsenet ja ryhmänjohtajat valitsevat pitkässä juoksussa johtajia koko maalle. Yksi asia ei ole muuttunut
miksikään näiden vuosien aikana. Jos yleinen taloudellinen tilanne heikkenee merkittävästi, niin jo kootaan ryhmänjohtajat sopimaan, että kaikki valta on siitä siunaamasta hetkestä siirretty virkamiehille. Havainnollinen
esimerkki on kaupungin tämän vuoden talousarvio. Sen teki kaupunginjohtaja esikuntansa kanssa. Odotin kylläkin, että hän purkaa samalla tilaaja-tuottajaorganisaation, jonka Parjanne junaili vastaavassa tilanteessa edellisen
taantuman oloissa 1990-luvulla.
Erkki Pulliainen
Takaisin
|