Kolumni Forum24:ssa 13.4.10
0-budjetointiin – mitä nyt?

Valtion keltakantinen talousarvio on pysynyt kymmeniä vuosia kutakuinkin saman paksuisena teoksena, mutta sen sisältö on muuttunut radikaalisti johtoajatuksella ”valta eduskunnalta ministeriöihin!”.
   Kuluvan vuoden budjetin ”yliopistot” -osio on muuttunut ”valtionrahoitukseksi yliopistojen toimintaan”. Sen sisältö on käytännössä yksi ainoa luku, jota selitetään kolmella prosenttiluvuilla. Itse esittelyteksti on tehty vaikeaselkoiseksi edestakaiseksi hyppelyksi.
   Tällä menolla ollaan pian siinä, ettei budjettikirjassa esitellä minkään muun kuin turvallisuushallinnon henkilökunnan määriä. Talousarvioesityksen demokraattiselta sisällölliseltä käsittelyltä viedään näin pohjaa pois.
   Kansalaisenkin näkökulma on toivoton. Tämän vuoden osalta pitäisi verrata 677-sivuista budjettiesitystä 123-sivuiseen valtiovarainvaliokunnan siitä antamaan mietintöön.
   Lopullinen läpinäkyvyyden häivytys tapahtuu tilinpäätöksen yhteydessä. Valtiolta puuttuu konsernitilinpäätös. Jos sellainen tätä vuodelta tehtäisiin, siinä olisivat nyt mukana myös yliopistokohtaiset tilinpäätökset.
   Kirjoitin alkuvuodesta 109-sivuisen kirjan ”Hallitusohjelma 2011”. Ehdotan siinä kerran vaalikaudessa toteutettavaksi 0-budjetointia. Sen ensimmäinen toteutus tarkoittaisi, että vuotta 2013 koskien jokainen hallinnon- tai toiminnanala oikeudellisesta asemastaan riippumatta joutuisi yksityiskohtaisesti perustelemaan jokaisen rahaerän, jonka toivoo eduskunnan sille myöntävän.
   Ehdottajan pitäisi kertoa, mikä on se konkreettinen tavoite johon rahaerän käytöllä pyritään - mikä on tavoite. Valtiontalouden tarkastusvirasto voisi näin hyvinkin suurella tarkkuudella seurata valtionvarojen käyttöä ja sen hyväksyttävää vaikuttavuutta.
   Mitä muuta tämä syynääminen tuottaisi kansalaisten tietoisuuteen? Ensinnäkin se toisi poliittiseen ja kansalaiskeskusteluun verotuet, niistähän ei juuri puhuta. Niiden kokonaismäärä oli kuitenkin vuonna 2006 12, viime vuonna 13 miljardia euroa. Valtio ottaa tänä vuonna tuon verran lisää velkaa.
   Rahoituspuolella jouduttaisiin päivittelemään veronkierron massiivisuutta. Valtiolta jää vuodessa saamatta vähintään pari – kolme miljardia euroa verotuloja, jotka menetyksenä voidaan lukea joko harmaantalouden tai talousrikollisuuden (= mustatalous) piiriin.
    Äärimmäisen kiusallista meidän kaikkien kannalta on, että harmaa- ja mustatalous ovat saaneet kukoistaa 1970-luvulta lähtien. Veronkiertäjät ovat olleet verohallinnon korkeimman johdon ja valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston virkamiesten hellässä suojeluksessa.
    Nyt veroparatiisikulttuurin kärkitukijoihin lukeutuu myös kepun puheenjohtajaksi pyrkivä ministeri Mari Kiviniemi, joka sijoitusmarkkinalain muutoksella ajaa Suomesta veroparatiisia. Suomihan on lähtenyt pesemään kymmeniä veroparatiiseja pulmusiksi OECD:n alkeellisilla tietojenvaihtosopimuksilla.
    Pimeillä operaatioilla kartutettu pääoma on Suomessa kymmeniä ja taas kymmeniä miljardeja euroja. Valtavia rahamääriä pidetään pankkitileillä ja niiden turvin operoidaan pankkien itsensä markkinoille tuomilla, Finanssivalvonnan valvomattomilla monimutkaisilla sijoitustuotteilla. Pankinjohtajat tietävät, mistä koijareiden rahat ovat kotoisin, joten niitä voi näin huijata pankin omaisuudeksi.
                                                                                      Erkki Pulliainen               
 Takaisin