Kolumni Kalevassa 14.4.10
OPETUSMINISTERIÖ JUNAILEE LUKUKAUSIMAKSUJA


Viime marras-joulukuun vaihteessa äidyin muistelemaan sitä, kuinka Suomen keskusta käynnisti taistelunsa yliopistojen lukukausimaksujen puolesta. Viime kuukausina debattia ovat höystäneet konkreettiset viestit yliopistojen talouskurjuudesta. Oulun yliopistokin käy YT-neuvotteluja.
   No, missä luuraavat nyt lukukausimaksukaavailut? Opetusministeriö ryhtyi ovelaksi. Kuukausi sitten se julkisti ”Koulutukseen siirtymistä ja tutkinnon suorittamista pohtineen työryhmän” muistion. Sen sijaan, että työryhmä olisi suoraan ehdottanut lukukausimaksuja yliopistoihin, se ovelasti sijoitti muistion liitteeseen vaihtoehtoiset lukukausimaksumallit.
   Idea tietysti on, että vuoden kuluttua uutta hallitusta muodostettaessa pelissä silloin mukana olevat puolueet poimisivat vaihtoehdoista sopivan toteutuksen.
    Yhden mallin mukaan kaikilla opiskelijoilla olisi yhtenäinen opintomaksu, jonka opiskelija maksaisi lukukausittain. Valtion takaaman opintolainan ylärajaa samalla nostettaisiin maksun verran. Ministeriö on laskeskellut että tämä malli tuottaisi vuodessa nykyisillä opiskelijamäärillä noin 200 – 250 miljoonaa euroa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitukseen.
    Suomen keskusta osoittautuu jälleen taitavaksi peluriksi. Tällä kertaa se on teetättänyt likaisen työn kokoomuksella. Se taas aina nauttii ”jokainen on oman onnensa seppä” -ratkaisumalleista.
    Kuvaavaa on, että työryhmän muistio päättyy seuraavaan havaintoon: ”Useilla julkisen palvelun sektoreilla palvelujen omavastuuta kasvatetaan”. Näin varmasti on, kun kokoomus- ja keskustasepät pääsevät päätöksiä takomaan.
    Ei ole vaikea arvata, että tulevan hallitusohjelman yleisin sana on ”innovaatio”. Keskustalaisen ja kokoomuslaisen ajattelutavan mukaan maksukykyiset vanhemmat tuottavat innovaatioihin taipuvaisia jälkeläisiä. 
    On toki toisenlaisiakin kokemuksia. Tieteellinen sivistys on tuottanut parhaat hedelmänsä akateemisen vapauden ilmapiirissä innovaatiopakkoympäristön sijasta. Monet merkittävät keksijät ovat tulleet vaatimattomista oloista. Koulutuksen maksuttomuus on avannut heille polun huikeisiin suorituksiin. Sivistysyliopistoihannetta kannattaa siis vaalia.
    Ylioppilas- ja oppilaskunnat ovat ryhtyneet kysymään kansanedustajilta ja sellaisiksi pyrkiviltä kantaa lukukausimaksuihin. Näin juuri pitää tehdä. Tässä on kysymys suuresta periaatteellisesta ja taloudellisesta asiasta.
    Kokoomus lupasi taata yliopistojen rahoituksen valtionvaroista. Se lupaus ei ole oikein pitänyt valtiovarainministeripuolueelta. Yliopistolain säätämisen yhteydessä annettu poliittinen lupaus ulottuu tietenkin myös vaalien jälkeiseen aikaan.
                                                                                                                                          Erkki Pulliainen       
 Takaisin