Kouvolan Sanomat 7.5.2010
Etelä-Saimaa 9.5.2010

Kreikan harmaa talous ja korruptio myös kuriin

Vuonna 2008 puhjennut finanssikriisi jatkuu. Lyhyesti ilmaistuna luottamus ei ole palautunut rahoitusmarkkinoille. Finanssikriisillä oli monet juuret Yhdysvaltojen asuntorahoitusmarkkinoista veroparatiisien operointiin kansallisvaltioiden veronkantojen kustannuksella ja Kiinan pelaamiseen runsailla valuuttavarainnoillaan pitämällä lainakorkoja kohtalokkaan alhaisella tasolla.
    Nyt huomion keskipisteeseen ovat nousseet Euroopan talous- ja rahaliiton lähinnä eteläiset jäsenvaltiot Portugali, Italia, Irlanti, Kreikka ja Espanja, jotka tunnetaan lyhenteellä PIIGS. Niitä yhdistävät massiiviset valtiontalouksien alijäämät ja vaikeudet suoriutua ottamiensa lainojen hoidosta.
   Viimeistään finanssikriisin hallintaan tähdänneet julkisten talouksien ylläpitämien rakenteiden kohentamiseen tarkoitetut elvytysrahoitukset romuttivat Euroopan talous- ja rahaliiton keskinäisen kasvu- ja vakaussopimuksen ehdot. Euroopan keskuspankki (EKP) ajautui hyväksymään pankeille myöntämiensä halpakorkoisten lainojen vakuudeksi jo entuudestaan talousvaikeuksissa olevien jäsenvaltioiden liikkeelle laskemia joukkovelkakirjalainoja, mikä käytännössä merkitsi ”setelirahoitusinstrumentin” luomista.
     Alussa tämä mekanismi suosi EKP:lta lainaa ottaneita pankkeja, jotka kanavoivat rahoja korkeammalla korolla rahapulassa oleville valtioille. Tilanne on muuttunut, kun rahaa saaneet valtiot eivät enää pystykään hoitamaan lainojaan. Kreikka on historiansa painolastin rasittamana valikoitunut koetapaukseksi. Nyt katsotaan, mitä yhteisvaluutta käytännössä merkitsee.
   On sopivaa palata muisteloissa 1990-luvun alun pankkikriisin ja vajaan kymmenen vuoden takaiseen aikaan, jolloin talouselämä ajoi Suomea EMU-kriteerein Talous- ja rahaliiton euromaailmaan.
    Edellisen aikana kansanedustajia muistutettiin toistuvasti siitä, että kansainvälisillä lainamarkkinoilla Suomen julkinen talous muodostaa yhden kokonaisuuden. Jos yksikin kunta ajautuu maksukyvyttömäksi, koko julkisen lohkomme luokitusluokka laskisi, mikä nostaisi sen ottamien lainojen korkoja.
    Käytäntö näyttäisi toimivan laajemmallakin kuin kansallisvaltiotasolla; Kreikan maksuvaikeudet ovat alentaneet euron arvoa jopa suhteessa Yhdysvaltain dollariin. Samalla Kreikan hyvällä onnella saamien uusien lainojen korot ovat todella korkealla tasolla, yli kymmenessä prosentissa, verrattuna niiden euromaiden maksamiin korkoihin, joiden julkisilla talouksilla lainanhoitovaikeuksia ei ole.
     Eurokampanjakeskusteluissa esillä oli yleisesti kaksi asiaa: Voisiko edelleen itsekkäin pyrkimyksin käyttää devalvaatiota kotivaltion talouselämän kohentamisessa? Kuinka julkisen talouden massiiviset alijäämät näkyisivät ennen pitkää arkipäivän elämässä?
     ”Kansalliseuron” devalvaatio loppui, mutta miten nimittää sitä ilmiötä, kun Kreikan talouskurjuus alentaa euron arvoa ja parantaa siinä sivussa - kuin ennen vanhaan - alueen vientiteollisuuden kilpailukykyä kovilla kansainvälisillä markkinoilla.
    Euro-oppikirja on pitänyt kutinsakin: kun kolikot loppuvat, niin ne loppuvat. Silloin on lähdettävä kerjuulle. Kreikka on nyt kerjuulla juuri tästä syystä. Mielenkiintoista on se, mistä mediassa kerrotaan ja mistä visusti vaietaan. Käsittelen ensin jälkimmäistä muutaman esimerkin valossa.
     Käsitettä ”korruptio” Kreikalle tyypillisenä ilmiönä ei juurikaan mainita Suomen julkisessa sanassa, vaikka vähäisetkin kotimaiset vaalirahoitukseen liittyvät ilmiöt tuottavat kokosivunjuttuja. Suomen Kreikkaan akkreditoitu suurlähettiläs lähtee maaesittelyssään liikkeelle juuri korruption yleisyydestä ja sen tuottamista ongelmista.
     Julkinen arviointi tuo sen sijaan esiin massiivisen harmaantalouden ja talousrikollisuuden, joiden osuus Kreikan BKT:stä arvioidaan jopa 40 prosentiksi, vähintään neljännekseksi. Tyypillistä on, että lääkärit ja juristit hoitavat raha-asiansa veroparatiisien kautta jättäen siten kotivaltionsa ”mopen osille”.
     Varaa kuvattuun yhteiskuntavastuun kiertämiseen Kreikalla ei todellakaan ole. Vanhoista Euroopan unionin jäsenmaista vain Portugali on Kreikkaa köyhempi. Portugali onkin talouskurimusvaltioiden seuraavalla listalla.
      Lähinnä kauppataseen alijäämäisyydestä johtuen Kreikan vaihtotase on pitkään ollut alijäämäinen. Vuonna 2007 vaihtotaseen alijäämä oli yli 40 miljardia US dollaria. Merkittävyyttä tälle antaa tieto, että viennin arvo oli 20 miljardia US dollaria tätä pienempi. Tuonnin arvo oli noin 80 miljardia US dollaria.
     Saksa ja liittokansleri Angela Merkel ovat ottaneet pääroolin Kreikan ja euron pelastamisessa tällä erää. Tämä rooli Saksalle luontevasti kuuluukin, sehän on Euroopan unionin toiminnan päärahoittaja ja Kreikan tärkein ulkomainen kauppakumppani. Italia, harmaantalouden ja talousrikollisuuden toinen suurvalta, on muuten sekä tuonti- että vientitilastossa kakkosena.
     Maailmanlaajuisestikin erityisen merkityksellistä on, että kansainvälinen uutisvälitys ei kerro siitä, että Saksa tai vaikkapa EU olisivat edes vaatineet Kreikkaa laittamaan veronkiertäjät kuriin. Eikö Suomella olisi tässä profiloitumisen paikka, kun valtiovarainministerimme on tuomassa eduskunnalle Kreikka-lisäbudjettiesityksen. Siihenhän tämänmukainen vaatimus sopisi.
      Julkisuutta sen sijaan ovat saaneet eräät Kreikan valtiontalouteen suoranaisesti vaikuttavat muutosvaatimukset. Eläköitymisikää on vaadittu nostamaan ällistyttävän alhaisesta 53 vuodesta 67 vuoteen. Jo pitkään näyttää olleen tiedossa, ettei nykyistä eläkejärjestelmää pystyttäisi rahoittamaan vuodesta 2015 lähtien ilman muitakaan murheita.
     Kreikalla on mielenkiintoinen bonuspalkkausjärjestelmä, jossa normaalin kuukausipalkan lisäksi maksetaan yksi joulubonuspalkka (kokonainen kuukausipalkka), pääsiäisbonus (puolet kuukausipalkasta) ja kesälomakorvaus (niin ikään puolet kuukausipalkasta). Nyt virkamiehiltä vaaditaan poistettavaksi jouluna ja pääsiäisenä maksettavat bonukset.
    Eläkkeitä leikattaisiin. Tällaisten operaatioiden jälkeen julkisen sektorin palkat jäädytettäisiin kolmeksi vuodeksi. Leikkauksilla pyritään pienentämään valtionmenoja 30 miljardilla eurolla vuoteen 2012 mennessä ja supistamaan budjetinalijäämä alle kolmen prosentin vuoteen 2014 mennessä. Yksityiseen sektoriin ei kajottaisi.
     Kreikan arvioidaan tarvitsevan kolmen vuoden aikana ainakin 110 miljardia euroa ulkopuolista, kohtuukorkoista lainarahaa pystyäkseen hoitamaan asiansa. Suomen osuus olisi tästä noin 1,5 miljardia, Saksan reilut 22 miljardia euroa.
   Osa Euroopan unionia on euron ulkopuolella. Siihen lukeutuu mm. Britannia. Britannian julkisen talouden vaje on BKT:hen suhteutettuna sama kuin Kreikalla eli noin 12 prosenttia.
   Suo siellä, vetelä täällä.
                                                                                                      Erkki Pulliainen 
 
   Takaisin