Kolumni Forum24-lehdessä 20.5.2010
Kreikka on varottava esimerkki

Eduskunta kävi helatorstaiviikolla keskustelun talouskurimukseen itsensä ajaneen Kreikan lainoituksesta. Suomeen osuus Euroopan talous- ja rahaliiton lainapaketista on 1,6 miljardia euroa. Kreikka saisi nostaa lainaa neljännesvuosittain, jos se on toteuttanut valtiontaloudessaan sovitut menojen leikkaukset ja tulojen kasvattamiset. Rankka kuuri koskettaa erityisesti lain mukaan toimivaa väestönosaa, joka on 60 prosenttia kansasta.
     Neljä kymmenesosaa Kreikan väestöstä elää yhteiskunnan pimeällä puolella. Veroja maksamaton harmaatalous ja talousrikollisuus kukoistavat. Hyvätuloiset lääkärit ja juristit hoitavat raha-asiansa veroparatiisien kautta. Korruptio on yleistä. Ei todellakaan ihme, että maa on talousvaikeuksissa.
     Kreikan talous oli rupukunnossa jo silloin, kun talous- ja rahaliittoa vasta suunniteltiin. Talouden tunnusluvut olivat (31.12.1994) järkyttäviä: inflaatio 10,8 %, budjetin alijäämä 14,1 % BKT:sta (31.12.2009 edelleen vastaavasti 13,6 %), julkisen talouden velka 121,3 % BKT:sta ja pitkien korkojen taso peräti 20 %.  Emukuntoisen julkisen talouden budjettialijäämä olisi saanut olla korkeintaan kolme prosenttia suhteessa markkinahintaiseen kokonaistuotantoon.
     Kreikan poliitikot näyttävät rahoittaneen poliittisia lupauksiaan kasvattamalla valtionvelkaa (nyt yli 300 miljardia). Se on kuusi kertaa Suomen valtion budjetin loppusumma. Nyt sitten tultiin rajalle, jolla Kreikan valtio ei enää pystynyt hoitamaan lainojaan.
     Jos Kreikka olisi laskettu selvitystilaan, se ei olisi ollut yksin sen päänsärky. Yhteisvaluutta euron takia valtiontalouden romahtaminen olisi heijastunut mm. Suomen elinkeinoelämän pärjäämiseen. Pikavauhtia kyhätty Kreikan lainajärjestely ei valitettavasti rauhoittanut yleistilannetta. Markkinat kohdensivat koronnostohyökkäyksensä nyt mm. Portugaliin, Espanjaan, Italiaan ja Irlantiin. Tarvittiin uusi, järeä vastaveto, edellisen päälle 750 miljardin euron paketti. Siinä Suomen osuus on 7,9 miljardia euroa. Mikä sen markkinoita rauhoittava vaikutus on oleva, jää nähtäväksi.
      Oikeistolaisille poliitikoille tällainen häiriötila on aina operoinnin paikka. Niinpä he vaativat oitis Euroopan unionista liittovaltiota, jolla olisi yhteinen talouspolitiikka. Nythän EU on mm. tulliliitto, jolla on yhteinen maatalous- ja kalastuspolitiikka.
    Taloudellisesti epävarmoissa oloissa federaatiokehitysvaatimuksen julkituominen saattaisi pelkkänä vaatimuksena johtaa kansan kahtiajakoon. Mahdoton vaihtoehto ei ole sekään, että unioni hajoaisi tällaisessa myllerryksessä.
      Nyt on jo selvää, että euroon eli yhteisvaluuttaan siirtymisestä olisi pitänyt aikanaan järjestää neuvoa-antava kansanäänestys. Miksi, siksi, että nyt tarjoillaan pakkotilavaihtoehtona liittovaltiota eli federaatiota. Ilman tätä ratkaisua ajauduttaisiin - federalistien mielestä - talouden pysähtyneisyyden kautta katastrofaaliseen tilaan. Vielä suurempi katastrofi saattaisi kuitenkin olla toimiminen federaation osana eli osavaltiona. Ainakin Suomesta tehtäisiin silloin ydinjätehauta. Ei inspiroi!
     Hallituksen neuvottelemat lainarahapakettiratkaisut on ollut pakko hyväksyä. Niiden tässä vaiheessa hylkääminen olisi suorastaan vahingollista. Mutta sitten pitää viheltää vauhkoontuneiden poliittisten johtajien uhkapeli poikki.
                                                                                                  Erkki Pulliainen        
 Takaisin