Mielipidekirjoitus Kalevassa 6.7.2010
VALINNOISSA TULEE AJATELLA IHMISTÄ

Kansanedustaja Matti Vanhasen seitsemän vuotta kestänyt pääministerikausi jäi historiaan hänen ideologisten pyrkimystensä käynnistymisinä. Niitä löytyy kaikkialta, kysymys ei ollut vain tupoilun lopettamisesta.
     Pöydässä ovat yllättäen myös perustavaa laatua olevat suuren luokan terveyspoliittiset asiat. Niissä Suomen keskustan verkostoituminen näkyy.
    Sitra valjastettiin paitsi hallitusohjelmatoimistoksi myös terveyspalvelutuotannon yksityistäjäksi.
    Keskustan poliittinen värisuora on mahdollistanut hankkeiden ajamisen myös Kelan suunnasta. Eroava pääjohtaja ilmoitti kesäkuussa (10.6.10 HS), että ”suomalaisten terveydenhuolto voidaan rukata uuteen uskoon tämän vuosikymmenen aikana, jos kansallisesta terveysrahastosta päätetään. Se voisi toteutua vuoteen 2020 mennessä.”
     Terveysrahasto-mallissa terveydenhuolto järjestettäisiin koko maassa yhdestä paikasta, johon on koottu valtion, kuntien ja Kelan terveysrahat, yhteensä 15 miljardia euroa. Rahasto voisi ostaa potilaan hoidon kunnan terveyskeskuksesta tai yksityiseltä lääkäriasemalta sen mukaan, mistä sen ”parhaiten” saisi.
     Vanhanen elvytti vanhan terveysrahastoidean heittämällä sen kopiksi eroavalle Kelan pääjohtajalle. Huuhtasen mielestä se vähentäisi keinottelua sillä, kuka minkäkin hoidon maksaa. Hän uskoi siihenkin, että päätöksenteko tarpeellisista erikoissairaanhoidon palveluista nopeutuisi näin ratkaisevasti.
      Ongelma piilee näin kunnallisessa päätöksentekojärjestelmässä. Siinä on erotettava tietenkin itse järjestelmä oman aikamme päättäjistä.
       Eduskunnan hallintovaliokunta tutki 1990-luvulla kuntainstituutioita kautta sivistyneen maailman. Vilkaisipa mihin suuntaan tahansa, Suomen kuntajako ja itsehallinto sen nykysovelluksena vaikuttivat ja vaikuttavat nytkin ylivertaisilta.
        Suomen keskustan nykyinen puheenjohtaja-pääministeri veti edellisessä tehtävässään kuntajaon muutoshanketta. Pakkoliitoksiin ei ole tukeuduttu. Keskustapuolue on näytellyt neuvottelutuloksissa keskeistä osaa.
      Olennaista on, osataanko mallien kanssa pelatessa nähdä kunnan tarjoamien peruspalvelujen tasot niiden merkityksen mukaisina ratkaisevina tekijöinä.
      Tässä esimerkki: ”Kotikylästäni” Oulun Rajakylästä on oltu ensimmäisenä siirtämässä laboratorionäytteidenkin otto linja-automatkan päähän. Terveysaseman on annettu aika ajoin tyhjentyä lääkäreistä, vaikka Pateniemen-Rajakylän suuralueen asukasmäärä on yli 12 000.
      Samanaikaisesti kun valtuustosalissa puhutaan ikääntyneiden määrän kasvusta, ei ymmärretä sitä, että etäisyyttä heihin tulee pienentää eikä suinkaan heitä aktiivisesti loitontaa palveluiden ulottumattomiin. Se vasta kalliiksi tulee.
     Asia ei ole vähämerkityksinen. Ikäsidonnaisten julkisten menojen kasvusta noin puolet kohdistuu nyt kuntien järjestelyvastuulla oleviin hoito- ja hoivapalveluihin. Sote-puolen menot voivat olla kaikkiaan kaksi kolmasosaa kunnan käyttötalouden menoista.
     Kuntajaon muutoksiin tähtäävissä keskusteluissa pitää pystyä näkemään terveysasemaverkko ilman kuntien välisiä rajaviivoja. Valinnoissa tulee ajatella ihmistä.
                                                                                          Erkki Pulliainen
                                                                                          kansanedustaja, valtuutettu (vihr)
                                                                                          Oulu
     Takaisin