Vihreä Lanka 17.12.2010
KAHTIAJAKO KOROSTUU

Salomoninsaarten kyläyhteisöjen poppamiehet, mumit, ovat historiaan jääneitä hahmoja. Tove Jansson käytti heitä muumiensa esikuvina. Mumit loivat kokeellisesti yhteisötalousoppia. He keräsivät kyläläisiltä elintarvikkeita ja järjestivät juhlia, joissa keräystuotot jaettiin takaisin kyläläisille. Parhaaksi arvioitu mumi onnistui keräämään eniten hyvää jälleenjaettavaa. Kehno keräilijä menetti mumin asemansa.
     Valtiovarainministeri on nyt jälleenjakelijoiden valtakunnan ykkönen. Hänen senkertainen uransa mumina päättyisi siihen, että eduskunta antaisi hänelle epäluottamuslauseen.
     Poliitikot voidaan jakaa kahteen ryhmään senkin mukaan, kummalle he asettavat painopisteen, tulojen keräämiselle vai kasaan saadun jaettavan jakamiselle. Edelliset ovat saaneet harvoin julkisuutta, kun taas jälleenjakelijoiden valinnat ovat päivittäin otsikoissa.
    Tämä jako koskee myös vihreitä. Äärivasemmisto on ollut perinteisesti jälleenjakelun yksityiskohtien hallinnan mestarijoukkoa. Tälle vuosituhannelle he ovat saaneet vihreästä tätijoukosta tiukan kilpailijan kilpailussa jälleenjakelun oikeudenmukaisimmasta ratkaisusta ja asianhallinnasta.
     Oma lukunsa ovat he, jotka ovat toisaalta käyneet julkista keskustelua oikeudenmukaisesta verotuksesta ja toisaalta kiinnittäneet huomiota siihen, että veronkanto pettää pahemman kerran. Jälkimmäinenhän merkitsee sitä, että harmaatalous ja talousrikollisuus vievät kasvavan osan jälleenjakeluun soveltuvasta potista.
     Olen puhunut tarpeesta saada harmaatalous kuriin ainakin puolitoista vuosikymmentä. Vuodesta 1999 lähtien (= tilastoitu ajanjakso) olen puhunut Isossa Salissa siitä lähes 300 kertaa. Nyt vihdoin viesti alkaa mennä perille. Moni kansanedustajaehdokas näyttää kelpuuttaneen harmaantalouden torjunnan vaaliteemakseen. Hyvä niin. Eduskuntaan on saatava selvä enemmistö, joka ei hyväksy veronkiertoa missään mielessä.
     Valtio aikoo ottaa ensi vuonna nettomääräisesti lisää lainaa ainakin 8 miljardia euroa. Tälle velalle tulee sisältöä, kun sitä verrataan valtiolta veronkierron vuoksi saamatta jääneisiin verotuloihin. Niiden määrä on neljästä viiteen miljardiin euroa.
    Asioidessani 1970-luvun jälkipuoliskolla Kansallispankissa sen Oulun aluejohtaja kertoi, että silloisella KOP:illa oli ongelmana 16 miljardia markkaa ns. Aku Ankka tileillä. Sittemmin nämä rahat siirtyivät Sveitsiin, Lontoon Cityyn ja muihin tiukan pankkisalaisuuden veroparatiiseihin.
     Suomi on ”lainannut” Kreikalle kahtena eränä yhteensä 390 miljoonaa euroa. Tarve johtuu mm. siitä, että Kreikan raharikkaat lääkärit ja juristit hoitavat raha-asioitaan mm. samoissa veroparatiiseissa, joissa asioi myös joukkoa suomalaisia veronkiertäjiä. Veronmaksajain keskusliitto kutsuu heitä verosuunnittelijoiksi. 
           
Erkki Pulliainen   

 Takaisin