Ympäristöministeri Satu Hassille
Monien Perämeren rannikolla toimivien vihreiden ja kansalaisjärjestöjen aktivistien puolesta haluan kiinnittää arvoisan ministerin huomiota seuraaviin hyvin ajankohtaisiin ympäristöasioihin Perämeren rannikolla:
1. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen Rautaruukki Oy:n Raahen tehtaille 18.12.2000 myöntämä ympäristölupa.
Yleismaailmallisena tavoitteena on mm. teollisuudesta ympäristöön pääsevien saasteiden absoluuttisen määrän vähentäminen. Luonnon eliöiden, ihmisen ja hänen kotieläintensä terveyden kannalta on ratkaisevaa se kokonaissaastuneisuus, mikä niiden elinympäristössä on. Jos jollakin alueella jonkin teollisuuslaitoksen tai sellaisten muodostaman ryhmän on jo todettu aiheuttaneen mainitun elinympäristön laadun heikentymistä, ei paikallisille saastuttajille pidä hyväksyä lisää päästöjä. Otsikossa mainitulla luvalla ympäristökeskus on rikkonut tätä luovuttamatonta periaatetta vastaan mahdollistamalla nykyiseen nähden rikkidioksidin lisäpäästöt. Samalla on myös menty hyväksymään "parhaaksi käytettävissä olevaksi tekniikaksi (BAT)" sellainen tekninen ratkaisu, joka sitä ei ilmiselvästi ole.
Ikäänkuin edellä kuvatun linjavalinnan varmistukseksi ympäristökeskus meni heti perään myöntämään (toistaiseksi) Oulun Toppila 2:lle normaalia korkeamman typenoksidien päästörajan. Tässäkin olisi ollut tarjolla erillinen ratkaisumalli. Sillä savukaasut voitaisiin hyväksyttyä tehokkaammin puhdistaa, joskaan ei samanlaisella kustannustehokkuudella.
Olen tietoinen siitä, ettei ministeri kanna vastuuta yksittäisen ympäristökeskuksen tekemistä itsenäisistä päätöksistä. Ympäristöministeri voi kuitenkin valmistelemillaan/teetättämillään päätöksillä pitää huolen siitä, ettei vastaavaa tapahdu Raahen, Oulun eikä minkään muunkaan paikkakunnan/alueen osalta myöhemmin. Mikään ei estäne tarkistamasta pikaisesti niin Raahen kuin Oulunkin päätöksiä ympäristönsuojelutilannetta parantavaan suuntaan. Todettakoon historiasta se, että aktiivinen ympäristöpolitiikka Suomessa joutui 1980-luvulla ensimmäisenä tehtävänään ottamaan kantaa teollisuuden ja yhdyskuntien rikkidioksidipäästöihin ja hengitysilmassa oleviin korkeisiin typenoksidi- ja pölypitoisuuksiin. Niistä ovat tunnetusti kärsineet niin raahelaiset kuin oululaisetkin.
2. Perämeren rannikkovesien rehevöityminen.
Oulun kaupungin edustan rannikkovedet ovat tyypillinenesimerkki yhä edelleen rehevöityvästä alueesta. On vain ajan kysymys, koska makuvirheet palaavat kaloihin. Tällä ei tosin saata enää olla merkitystä, sillä pyydykset limoittuvat siinä määrin nopeasti, ettei kalanpyynnistä tule enää mitään.
Kiinnitän arvoisan ministerin huomiota siihen, että yleisillä, sinänsä hyvää tarkoittavilla valtioneuvoston päätöksillä ei ole merkitystä, jos niihin ei liity valuma-alue/vesistökohtaisia päästörajoituksia, joiden toteutumista voidaan valvoa. Nyt tällaisia ei juurikaan ole. Tässä asiassa on jo tehty kaksi historiallista virhettä. Ensimmäinen oli etuvertailu-mahdollisuuden hyväksyminen vuonna 1987 osaksi päätöksen perusteita ja toinen sokea luottaminen vesioikeuksien soveltamiskäytännön viisauteen. Ympäristölupavirastoja voidaan varmasti tehokkaammin ohjeistaa kuin mikä oli asianlaita edesmenneiden vesioikeuksien kohdalla. Siitä on nyt kysymys.
3. Mateiden lisääntymättömyys selluteollisuuden jätevesissä.
Sekä Suomessa että ulkomailla tehdyt tutkimukset ovat yhtäpitävästi osoittaneet, että selluteollisuuden jätevesissä eläminen johtaa mateella sen lisääntymiskyvyn menettämiseen. Vaikka tämä tutkimustulos on yleisesti tiedossa, se ei ole vieläkään johtanut operaatioon, jolla yleisesti tarkistettaisiin sellutehtaiden ympäristölupien ehdot tosiasiallisen tilanteen vaatimiksi. Havainto johtanee toimenpiteisiin ympäristöministeriön taholta.
Todettakoon tässä yhteydessä, ettei RKTL:n ylläpitämiin saalistilastoihin voi luottaa. Tämä vaikeuttaa mateiden lisääntymishäiriön taloudellisten vaikutusten arviointia.
4. Umpeenkasvaneiden vesistönosien ennallistaminen.
Monin paikoin Pohjois-Pohjanmaalla lammet ja pienet järvet ovat kasvaneet umpeen ja jokivedet mataloituneet. Jotta niillä olisi jatkossa virkistysarvoa, ne on ennallistettava. Näin on eräiden vesistönosien osalta jo tapahtunutkin sekä EU:n osittais- että kansallisella rahoituksella. Tekniikka on ympäristökeskuksen hallinnassa. Johtuen Pohjois-Pohjanmaan läntisen osan vähäjärvisyydestä, tämä alue pitäisi ottaa painopistealueeksi kansallisessa työllistämis- ja muussa rahoituksessa, jotta voitaisiin tehdä kunnollinen, alueellisesti kattava umpeenkasvaneiden/-kasvavien vesien ennallistamisohjelma.
Oulussa 5 päivänä helmikuuta 2001
Erkki Pulliainen
kansanedustaja
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |