EKOTEOLOGIAN PROFESSUURI JOENSUUN YLIOPISTOON
Globalisaatio on merkinnyt toistaiseksi käytännössä ongelmien, erikoisesti ympäristöongelmien maailmanlaajuistumista.
Niiden ratkaiseminen on kiinni paikallisesti ja laajemminkin ihmisten arvoista ja asenteista. Uskonnoilla on arvojen ja asenteiden muovautumisessa oma tärkeä sijansa. Ympäristönäkökohtien suuresta merkityksestä johtuen merkittäviksi kohonneiden uskontojen on pitänyt olla eettisine ohjeineen valmiita kohtaamaan hyvin erilaisia ihmisiä toisistaan hyvinkin paljon poikkeavissa elinympäristöissä. Näin uskontojen eettiset ohjeet eivät ole historiallisestikaan voineet jättää huomiotta keskeisiä ekologisia tosiasioita.
Jos uskonto on syntynyt ympäristöongelmista kärsivillä alueilla, kuten Lähi-Idässä tai Aasian väkirikkailla alueilla, niin koettu todellisuus on eettisesti ohjannut merkittäviin ihmisen käyttäytymistä koskeviin valintoihin, kuten sianlihan syöntikieltoon.
Meneillään oleva väestöräjähdys, miljardi lisäkuluttajaa reilussa vuosikymmenessä, asettaa valtauskonnot kovan haasteen eteen luonnonvaroiltaan ehtyvällä ja saasteiden vaivaamalla maapallolla.
Kun monet ateistitkin etsivät hädän tullen tukea/apua juuri uskonnoista, on erittäin ajankohtaista syventää tietoutta uskonnoista ekologisten tekijöiden viitekehyksessä. Ekoteologian professuurille on siten ajassamme todellinen sosiaalinen tilaus. Joensuun yliopisto voisi tehdä tätä koskevan päänavausratkaisun, jollei sitten Helsingin yliopisto ole tässäkin katsettakin nopeampi.
Takaisin
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |