|
VIHREÄ EDUSKUNTARYHMÄ
ryhmäpuheenvuoro ”harmaa talous”, 3.2.11, ed. Pulliainen
Arvoisa puhemies,
Tokaisu ”rahaahan kyllä on” on usein toistettu kuvaus ajastamme. Väite on totta. Finanssiomaisuus on laskettu olevan neljä kertaa globaali bruttokansantuote. Kiusallista on, että irtonainen raha näyttää kaikkialla maapallolla tuhoavan omaa synnyttäjäänsä. Kilpailuyhteiskunnassa yhteiskunnalliset velvoitteensa laiminlyövä toimija on ylivertaisessa asemassa rehelliseen yrittäjään nähden. Houkutus lipsua kaidalta tieltä voi tässä asetelmassa olla suuri.
Harmaan talouden historia maassamme ei kuitenkaan ole näin yksiviivainen. Kun oikeamieliset verotarkastajat käynnistivät toistakymmentä vuotta sitten taistelua harmaata taloutta ja talousrikollisuutta vastaan, monet avaintahot valtionhallinnon huipulla ja elinkeinoelämää edustavissa keskeisissä järjestöissä eivät innostuneet asiasta lainkaan. Ne kieltäytyivät jopa lähettämästä edustajiaan tilaisuuksiin, joissa asioista piti keskusteleman.
Tämä selittää osaltaan sen, että nyt, kun ilmiötä on voitu todella tutkia, luvut ovat häkellyttäviä: harmaan talouden kokonaismäärä on noin 6,9 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuoden 2009 BKT:n romahdus oli muuten kahdeksan prosenttia. Toisin ilmaistuna harmaan talouden laajuus on 10 – 14 miljardia euroa ja tästä muodostuvat kokonaisveromenetykset vähintään 4 – 5 miljardia euroa vuodessa.
Kansliapäällikkö Raimo Sailas ilmoitti huolestuneena tarkastusvaliokunnalle havainnon, jonka mukaan rikollisuuteen taipuvaisia tahoja on ujuttautunut valtionvirkakoneistoon. Tämä kuuluu harmaan ja mustan talouden kokonaisuuteen. Esimerkkivaltioiksi sopivat Kreikka ja Italia, edellisessä pimeän talouden osuus on 40 prosenttia sikäläisestä kansantaloudesta ja Italiassa vastaavasti kolmannes. Maamme kannalta nämä luvut ovat todella tympeitä. Suomalainen veronmaksaja toimii jo Kreikan lainoittajana ja huonoimmassa tapauksessa viimekätisenä rahoittajana.
Laistamalla velvoitteet sekä yhteiskuntaa että työntekijöitä kohtaan harmaa talous mahdollistaa pimeän pääoman nopean kartuttamisen. Tosiasiallista tilannetta valaisee esimerkki Italiasta. Valtion saamien verotulojen romahdettua päätettiin laillistaa pimeästi muodostettuja pääomia ensin kahden, sitten neljän prosentin sakkomaksulla. Pesuoperaatio tuotti Italian valtion kassaan merkittävän määrän rahaa ja maahan palasi 50 miljardia euroa ulkomaille vietyä pimeää rahaa. Niiden varastointipaikkoina oli ollut tietenkin tiukan pankkisalaisuuden veroparatiiseja, joita löytyy sekä mantereelta että lilliputtisaarilta. Ne olisi helppo vallata ja konkreettisesti lopettaa, mutta näin ei tapahdu. Miksihän?
Harmaan talouden harjoittajat elävät ja toimivat yhteiskunnan rehellisesti toimivan siiven kustannuksella. He omalla tavallaan varastavat velvoitteensa hoitavalta yhteiskunnan osalta. Aina silloin tällöin jonkun veroparatiisipankkiirin moraali palaa ja hän luovuttaa veroparatiisikulttuuria hyödyntäneiden epärehellisten toimijoiden verottajaa kiinnostavat liiketoimintatiedot ao. maiden verottajille.
Nyt näyttää muodostuneen mielenkiintoinen ongelma. Jos ja kun tiedosto on eräällä tavoin varastettu, niin onko tämän järjestäytyneiltä yhteiskunnilta tosiasiallisesti varastetusta omaisuudesta kertovan tiedoston hyväksikäyttäminen verotuksessa oikeutettua vai ei. Suomen laillisuusvalvonnan tarkastusvaliokunnalle ilmoitetun kannan mukaan ei. Tämä kanta tarkoittaa ”täydellisen rikoksen” tekemisen käytännön mahdollisuutta. Jos harmaaseen talouteen kytkeytyy huumerikollisuutta, niin poliisi voi esimerkiksi peitetoiminnalla pilata tällaista täydellisyyttä tavoittelevan rikoksen onnistumista.
Meneillään oleva finanssijärjestelmien kriisi synnyttää joka päivä harmaalle ja mustalle taloudelle valtavasti uusia pelimerkkejä. Keskeisten keskuspankkien matalien tai peräti olemattomien korkojen politiikka pakottaa niitä ostamaan nimellishintaan ja siten todellista arvoa korkeampaan hintaan rupukunnossa olevien valtioiden joukkovelkakirjapapereita, jotka tunnetaan pankkimaailmassa ”myrkyllisinä omaisuuserinä”. Elvytyspolitiikka jo sinänsä merkitsee rahan synnyttämistä eli setelirahoitusta. Finanssiomaisuus onkin jo, kuten todettua, neljä kertaa globaali bruttokansantuote, mikä siis merkitsee suoranaista varastamista tulevilta sukupolvilta.
Arvoisa puhemies! Istuva hallitus on tehnyt enemmän kuin yksikään aiempi hallitus harmaan talouden torjunnan hyväksi. Me vihreät ajoimme yli vuosikymmenen ajan harmaan talouden selvitysorganisaation vakinaistamista ja käännettyä arvonlisäverojärjestelmää rakennusalaa mallina käyttäen. Nyt tarvittavat päätökset on tehty. Verotunnisteen käyttöönotto toisi rakennustyömailla lisäpontta valvontaan. Seuraavia muita kiireellisiä toimia ovat mm. tilaajavastuulain epäkohtien korjaaminen, ulkomaisen työvoiman käytön tehovalvonta, hallintarekisterin viranomaisjulkisuus ja etävälittäjille säädettävä velvollisuus ilmoittaa verohallinnolle suomalaiset asiakkaansa. Harmaan talouden torjuntaan kannattaa sijoittaa, se tuottaa. Se on oikeaa tuottavuusohjelmaa.
Vihreä eduskuntaryhmä priorisoi harmaan talouden torjunnan toimenpiteet ohi budjettileikkauslistojen. Emme voi millään hyväksyä sitä, että yhä useampi tulonmuodostuksellaan maksukykyinen kansalainen junailee itsensä esimerkiksi hallintarekisterin suojaa käyttäen anonyymiksi veroparatiisitoimijaksi. Veroparatiisijärjestelmään sortuminen merkitsisi tuhoa pohjoismaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle.
Vihreä eduskuntaryhmä kiittää Markku Hirvosta avustajineen ja tarkastusvaliokuntaa hyvin tehdystä, historiaan jäävästä työstä.
|
