|
Valtuustokysely 1.11.2010 koskien Sanginjoen alueen kansallispuistohanketta.
Kaupunginhallitukselle Asia: valtuustokysely
Kahden suomalaisittain merkittävän kaupungin, Helsingin ja Oulun, vaikutusalueella käydään keskustelua kansallispuiston perustamisesta, edellisellä Sipoonkorvesta, jälkimmäisellä Sanginjoen kansallispuistohankkeesta. Ero näiden kahden hankkeen keskusteluilmapiirin välillä on suuri Oulun vahingoksi. Oulussa kansallispuistohankkeen ajajat on sysätty marginaaliin toisin kuin pääkaupunkiseudulla Sipoonkorpiaktivistit, joiden kärkijoukkoa ovat kansanedustajat Jacob Söderman ja Pertti Salolainen.
Pääkaupunkiseudulla ei tarvitsisi valtuustokyselyllä kysellä virkamiesten asiallisen käyttäytymisen tarpeellisuuden perään. Nyt kuitenkin joudun tekemään näin Oulun kaupunginvaltuustossa.
Otan esimerkin. Oulun kaupungin äskettäin järjestämästä metsäseminaarista saamani raportin mukaan suhtautuminen asiallisiin kysymyksiin on vähintäänkin nuiva. Sanginjoen ulkometsän toimenpidekielto päättyy vuodenvaihteessa 2010/2011. Kysymykseen metsänhakkuiden ja "kunnostus"ojitusten aloittamisen ajankohdasta kaupungin edustaja vastasi, että ”hänen käsittääkseen sinne ei ole leimikkosuunnitelmia olemassa”. Käytännössä Oulun kaupungin metsien, mukaan lukien Sanginjoen alueen hoidosta vastannee ja päättänee yksi virkahenkilö. Mainitun seminaarin kommentissaan hän puolestaan kertoi ”ensiharvennusta vaativien Sanginjoen nuorten männiköiden menevän pilalle, ellei siellä aleta heti alkuvuodesta 2011 toimeen”. Ristiriita kahden ilmoituksen välillä on ilmeinen. Lisäksi varteenotettavaa seminaariraportin mukaan on, että yhtä lukuun ottamatta kaikki seminaarissa yleisön esittämät kommentit olivat Oulun metsien suojelun lisäämistä kannattavia. Siitä huolimatta päätökset tekee käytännössä yksi viranhaltija, jonka luonnonsuojeluvastaisuus on tullut todistetusti esille mm. Kalevan yleisönosastokirjoittelussa.
Mielenkiintoista on todeta luontoa suojelevasti kohtelevien ammattihenkilöiden saama kielteinen vaste ehdotuksilleen. He ovat kuuden vuoden aikana mm. ehdottaneet, että Sanginjoen yksitoikkoisten lähes yhden puulajin nuorten männiköiden käsittelytavaksi pienaukotusta tai varovaisen hakkuun jälkeistä polttoa. Näiden metsäluonnon ennallistamiseen tähtäävien toimenpiteiden taloudellinen tuotto todennäköisesti ylittäisi kaupungin kaavailemien harvennusten tuoton! Viranomaistahon harvennustoimilla tosin saadaan varmistettua se, että tuontyyppisten nuorten metsien kehityskulku takuuvarmasti tulee poikkeamaan täydellisesti luonnonmetsän kehityksestä usean vuosikymmenen, jopa vuosisadan ajan. Näin ajateltaneen saada varmistettua se, että vähenemässä olevat luontoarvot eivät palaudu lähivuosikymmeninä ja että Sanginjoen ulkometsän kansallispuistokelpoisuutta saadaan näin heikennettyä.
Erittäin kiusallinen on seuraava näkökohta. Koska kansallispuiston perustamisen myötä hirven metsästys alueella todennäköisesti loppuisi, vaikuttaisi se suoraan teknisen keskuksen henkilökunnan etuisuuksiin. Sanginjoen ulkometsähän on ollut ja on yhä edelleen teknisen lautakunnan viimekeväisellä päätöksellä teknisen keskuksen sekä nykyisen että eläköityneen henkilökunnan hirvenmetsästysaluetta. Näin on ollut saamani tiedon mukaan hyvin kauan.
Näyttää suorastaan ilmeiseltä, että teknisen keskuksen henkilökunta on jäävi tekemään päätöksiä Sanginjoen alueen yleisestä kehittämisestä. Voidaan nähdä myös sosiaalinen tilaus järjestelmälliseen alueen suojelun vastaiseen toimintamalliin, jolloin tarkoitus voi herkästi pyhittää keinot. Kaupungin virkamiesten mahdolliset esteellisyydet on syytä pikaisesti selvittää.
Saamani selvityksen mukaan on tullut esiin muutakin tutkimisen arvoista. Kun muutama vuosi sitten vaadittiin nähtäväksi dokumentit, joihin perustuu Sanginjoella aiempina vuosina tehdyiksi väitettyjen hakkuiden määrä eli 5000 m3/v, ei sellaisia tilastoja yllättäen ollutkaan olemassa. Tähän 5000 mottiin kuitenkin perustui laskelma tulevien hakkuiden "puolittamisesta". Alan ammattilaiset laskivat muutamiin todellisiin Sanginjoen hakkuudokumentteihin ja kasvupaikkatietoihin perustuvien kuutiomäärien avulla todennäköiseksi menneiden vuosien hakkuiden määräksi huomattavasti pienemmän arvion, joka oli vain 60 % teknisen keskuksen ilmoittamasta dokumentteihin perustumattomasta määrästä. Tätä epäsuhtaa ei liene koskaan selvitetty kaupungin taholta, vaikka sitä on ulkopuolisten taholta useita kertoja pyydetty. Kun hakkuumäärät on luvattu "puolittaa" 5000 kuutiosta, todellista pienentymistä ei luultavasti ole jatkossakaan luvassa, koska ilmeisesti aiemmat hakkuut on ilmoitettu lähes kaksinkertaisina.
Viimeisen kuuden vuoden aikana luonnonsuojelijat ovat yrittäneet saada Oulun kaupungin edustajat vakuuttumaan siitä, että Sanginjoen ulkometsä täyttää varsin hyvin eteläsuomalaisenkin kansallispuiston kriteerit ja että valmistuneessa ulkometsän hoito- ja käyttösuunnitelmassa olisi pitänyt ottaa huomioon se, että ns. metsätalousvyöhykkeellä ei tehdä sellaisia metsätaloudellisia toimenpiteitä, jotka vaarantavat kansallispuiston perustamisen vuonna 2020. Täydellistä hakkuukieltoa he eivät ole alueelle esittäneetkään, vain sitä, että alueen hakkuut suunniteltaisiin siten, että metsäluonnon ennallistuminen lähtisi käyntiin hakkuiden jälkeen. Tätä ei kaupunki näytä koskaan ottanut vakavasti, vaan aina on lähtenyt siitä, että Sanginjoella jatkuu muutaman välivuoden jälkeen tyypillinen suomalainen tehometsätalous. Akuutteja uhkia ovat täydennysojitukset ja nuorten metsien harvennukset ja vanhojen metsien päätehakkuut.
Edellä olevaan viitaten pyydän vastaukset seuraaviin kysymyksiin:
1) Onko tarkoitus tutkia puolueettomasti teknisen keskuksen henkilökunnan jääviys esitellä ja tehdä päätöksiä Sanginjoen alueen yleisestä kehittämisestä?
2) Mitkä ovat Sanginjoen alueen todelliset hakkuumäärät ja kuka tai ketkä ovat antaneet hakkuista paikkansapitämättömiä tietoja?
3) Siirrytäänkö Sanginjoen alueella sellaisiin hakkuukäytäntöihin ja muihin maankäyttöratkaisuihin, jotka eivät vaaranna kansallispuiston perustamista?
4) Onko teknisen keskuksen nuivalla suhtautumisella kansallispuistoasiaan yhteys sen henkilökunnan ja eläkeläisten hirvenmetsästyslupaan Sanginjoen alueella?
Oulussa 1 päivänä marraskuuta 2010
Erkki Pulliainen
|
